Syksyistä päivää!

Niin, miten aloittaisin ensimmäisen blogitekstini... hmmm. Vaikkapa sillä, että tämä on ensimmäinen blogini ja en ole vielä täysin sinut tämän kanssa... joten jos failailen pahasti, niin saa mainita asiasta :D 

Ihan näin aluksi voisin kertoa itsestäni. Olen 19-vuotias naisenalku, jonka elämänsuunta on vielä hiukan hakusessa. Peruskoulun jälkeen opiskelin lukiossa, ja nyt vietän välivuotta kansanopistossa lasten-ja kodinhoidon linjalla. Joulun jälkeen olisi siis hyvä tietää jotain tulevaisuudesta...en oikein lämpeä ajatukselle :( 

Joskus sanoin harrastavani lukemista, piirtämistä ja kirjoittamista, toisinaan sanon vieläkin. Tiedän sen olevan vale, koska en ole pitkään aikaan lukenut kunnon kirjallisuutta, piirtäminen on satunnaista (ja suuren taistelun takana... hermot meinaa mennä). Kirjoittamista tosin harrastan silloin, kun on inspiraatio tai muuten vain iskee tarve kirjoittaa. Eli saattaa olla, etten päivitä blogiani kovinkaan ahkerasti, pahoittelen sitä etukäteen. Mainittakoon vielä, että kirjoitan runoja ja fanficcejä fiiliksen mukaan.

Elämässäni ei tapahdu kovinkaan paljoa... tiedetään, olen laiska ja minun pitäisi itse elää elämääni, koska kukaan muu ei sitä puolestani tee. Totta kai eläisin täysillä, jos vain tietäisin miten... toisaalta, en ole kovin menevä luonne, ainakaan yksinäni. Kavereiden kanssa minusta on tullut sellainen, joka olen aina halunnut olla. Ja eipä minulla ole oikeastaan valittamista elämäni suhteen... olen tyytyväinen siihen, mitä olen opistolla: vilkas, riehakas, sekopäinen. Kotona taas olen iloinen siitä, että olen laiska ja vetelä pötkäle :D

Asian pointtina: tämä blogi kertoo minusta ja siitä, mitä tunnen: kaikki ilot, kaikki surut, kaikki mitä tunnen.

Jotta tämä teksti liittyisi vähän johonkin, voisin mainita tämän: HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE ISEILLE! Seuraava runo on omistettu teille, tein sen tänä keväänä erääseen korttin.

Isälle

Muistatko sen hetken,
kun sait pidellä lastasi
ensi kerran sylissäsi

ja sen pienen, unisen

hymyn, joka on
viattomuuden
ja kauneuden tunnus?

Ennen kuin huomaatkaan
on sydämesi täysin myyty
pienelle ihmeellesi,
ihan syystä…
Sillä juuri näistä
pienistä ihmeistä
tämä maailma elää, hengittää.

Vaikka ajat muuttuisivat,
niin on yksi mikä säilyy:
isänrakkaus, joka on
vahva kuin syysmyrsky
ja lämmin kuin juhannusyö.
Olet lapsillesi yksi tärkeimmistä,
nyt ja aina.

Olette tervetulleita kurkistamaan sydämeeni :)