Kuten otsikko kertookin, aion puhua rakkaudesta :) ♥ Mutta ihan ensiksi haluan pyytää mitä vilpittömimmin anteeksi, etten ole kirjoittanut piiitkään aikaan mitään :( Voisin vedota siihen, että on ollut opiskelujen kanssa kiireitä, samaten yksityiselämässä... mutta tyydyn yksinkertaisesti toteamaan rehellisesti, että olin lähes unohtanut blogin olemassaolon, ja niinä hetkinä jolloin muistin sen, ignoorasin sen. Sitä paitsi, haluan kirjoittaa silloin, kun se tuntuu minusta oikealta, ja juuri tämä päivä tuntui siltä, että olisi täydellinen hetki ilmoitella itsestäni^^
Tällä hetkellä mietin kahta asiaa: sitä, että minkä takia täällä asuntolassa on niin kylmä, että sormet ja varpaat palelee koko ajan (nimimerkillä "Kaksi pitkähihaista paitaa ja villasukat elokuussa"). Toinen mielessäni pyörivä asia on elämäni mies Mika ♥ Tapasin hänet opistolla jo vuosi sitten syksyllä, mutta varsinaisesti niin sanotut lopulliset tunteet leimahtivat tämän vuoden tammikuussa (29. elokuuta tulee 7 kuukautta yhdessäoloa täyteen). Reilu kolme kuukautta sitten menimme kihloihin ♥ Yhteenmuutto tulee kuvioihin heti työkuvioiden selvittyä^^
Kun olin nuori, epävarma tyttönen yläasteella ja lukiossa (tai no... olen vieläkin hieman epävarma tyttönen, tosin en enää niin nuori :D), olin varma, ettei sellaista käsitettä kuin "rakkaus" ole olemassakaan. Olin myös sitä mieltä, että vaikka se olisi olemassa, sellainen ei kuuluisi minun elämääni: kuka nyt tällaista minun kaltaistani rakastaisi? Ajatukseni pohjautui yhteisiin kokemuksiini poikien kanssa, joita ei ollut lainkaan, pojat kun inhosivat minua eikä kukaan tainnut olla kiinnostunut minusta. 18 vuotta täytettyäni ja valkolakin saatuani vastakkaisen sukupuolen huomio alkoi kerääntyä minuun, mikä kieltämättä kohensi itsetuntoani. En siltikään uskonut, että rakkautta on lainkaan tässä maailmassa. Henkilökohtaisesti uskoin vanhemman ja lapsen väliseen rakkauteen, joka syntyy ensi kosketuksesta syntymän aikoihin, mutta kahden tietoisesti ajattelevan ihmisen rakkauden ajattelin olevan vain hölynpölyä.
Sitten tapahtuikin se ihme, että mies nimeltä Mika saapui elämääni ja käänsi maailmani ylösalaisin (kuulostaa kliseiseltä, anteeksi), mikä on totta: aloin uskomaan siihen, että on olemassa rakkautta, ja mikä parasta: sellainen onni voisi kohdata (ja kohtasikin!) minua ♥ Lisäksi huomasin, että miten paljon voikaan toista ikävöidä, kun ei näe niin usein, nimimerkillä "Niagaran putoukset silmissäni" :'( Voisin vain julistaa koko maailmalle, kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka paljon hän minulle merkitsee ♥
